Terhon tarina

Olen Stratocasterin ikäinen (vm.-54), paljasjalka-lohjalainen. Musiikki on eri tavoilla ollut aina mukana jo pienestä pitäen. Olen ollut noin nelivuotias, kun opin laskemaan äänivarren riittävän varovasti savikiekolle, jota pyöritti isäni matkalaukkuun rakentama levysoitin. Poika varjoiselta kujalta ja Kuningaskobra kuuluivat muiden muassa ensimmäiseen soittolistaani.

Tykkäsin myös laulamisesta ja olin Arvo Alavan vetämässä seurakunnan poikakuorossa mukana 60-luvun alkupuolella. Seurakunnan kitarakerhossa yritin vasenkätisenä päästä kiinni sointujen saloihin, mutta kitaristin ura ei kymmenvuotiaalle avautunut. Pieni kipinä hommaan kuitenkin säilyi ja pari vuotta myöhemmin ostin serkkuni kaverin, puutyötunnilla tekemän, oikeakätisen lankun, Hofnerin humbucking-mikillä terästettynä. Nyt alkoi ”eiku-biisien” harjoittelu korvakuulolta, vahvarina Salora Boston -merkkinen radio. The House of the Rising Sun ja muutama muu meni omasta mielestä, joten kuten, kunnes Salorasta poksahti jokin kondensaattori ja sain aika tällin kitarasta. Meni rokkarihaaveet taas jäihin. 25 vuoden jäähdyttelyn jälkeen, noin nelikymppisenä, tapasin työn merkeissä kaverin, joka oli sekaantunut rautalankaan korviaan myöten. Hän pyysi minua ottamaan vanhemman poikani basson mukaan ja tulemaan mökilleen. Siitä alkoi The Millers'in tarina, ensin triona, kitara, basso ja rumpukone. Noihin aikoihin ilmoittauduin Hiidenopiston Bändikurssille ja niillä tunneilla on tullut käytyä useampana vuotena aina näihin päiviin saakka.

2000-luvun alkupuolella, muutaman bändikurssikaverin kanssa saimme treenikämpän Lohjan vanhan poliisitalon takavarikkohuoneesta, jossa soittelimme pari vuotta. Seuraava treenipaikka löytyi Lohjan Maamiesseuran omistaman Valistustalon vintiltä. Kokoonpano muodostui edelleen muutamasta Hiidenopiston kurssikaverista ja nimeksi tuli HiisiBand. Keikkoja on tehty, etenkin talon sisällä, Maamiesseuran tilaisuuksiin, syntymäpäiväjuhliin, häihin ja Lohjan Kesä -keskiviikkoiltamiin. Soittajia ja solisteja on vuosien varrella vaihtunut, alkuperäisinä Hiisi-Bandiläisinä on lisäkseni komppikitaristi Jouko Laakso, jonka kanssa myös laulamme bändissä.

Vuosituhannen vaihduttua kävin Sirpa Lampisen luotsaamassa Kuorolaulukoulussa muutaman vuoden. Sinä aikana ohjelmistoon kuului ”Lattarimessu” eli hengellistä musiikkia latinorytmein. Latinorytmeistä olen pitänyt, tekisi mieleni sanoa aina, ja ensimmäinen reissu Etelä-Amerikkaan 2006 ja silloin Kuubaan, sai alkunsa Buena Vista Social Club:sta kertovasta tv-dokumentista.

Trio Holan Möykky-laulun bongasin netistä Lohjan Asuntomessu-keväänä ja siinähän oli treserona tuttu mies jo 60-70-lukujen vaihteesta. Trio esiintyi Opus K:ssa keväällä -22, enkä päässyt kuuntelemaan heitä silloin, ja niinpä laitoin Henkalle sähköpostia latinomusiikin tiimoilta. Henkka kertoi, että Hola oli basistia vailla ja siltä istumalta lupauduin mukaan tähän, pitkän linjan musiikin harrastajista koottuun, Grupo Holaan.